Naimisissa oloa on nyt takana neljä kuukautta ja olen alkanut miettimään pitkän liiton salaisuutta. Meillä on kaikki mainiosti, mutta koko ajan tulee mediasta esille, kuinka lyhyitä tämän päivän avioliitot ovat. Omat isovanhempani ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta ja silti yhteinen arki toimii heillä. Omat vanhempani eivät olleet naimisissa, mutta olivat yhdessä lähes 20 vuotta äitini kuolemaan saakka. Ympärilläni on ja on ollut esimerkkejä kestävistä parisuhteista ja jäin pohtimaan, että miten takaan oman liittoni kestävyyden. Onko siihen olemassa salaisuutta vai onko sitä oikeasti luotu vain yksi oikea ihminen rinnalle kulkemaan.
Yhtä näkökulmaa olen viikonlopun aikana miettinyt ja se voi olla täysin tuulesta temmattu, mutta vaikuttaako avioliiton alku sen kestoon? Eli vaikuttaako häät siihen, kuinka pitkään ihmiset jaksavat sitoutua toisiinsa. Mediassa esitellään julkisuuden henkilöiden häitä ja niiden hienouksia. Ja ne liitot eivät ole kuitenkaan kauas kantaneet, oli häät kuinka prameat tahansa. Tosin vaikuttaa hollywoodliittojen kestoon monet muut asiat varmaankin, mitä me tavalliset taallaajat emme tiedä. Mutta tosiaankin häiden vaikutus liiton kestoon, palataan taas siihen. Monet suunnittelevat häitä kuukausia, jopa vuosia ja lataavat kaiken energian vain yhteen päivään. Kaiken pitää olla täydellistä, hienoa kuin saduissa. Päivä prinsessana niin kuin sanotaan. Luovatko hienot häät paineita alkavalle elämän taipaleelle? Odottavatko ihmiset, että se avioliitto jatkuu yhtä hienona satuna kuin häät olivat. Mitä tapahtuukaan, kun se arki palaa takaisin. Ei enää suunnitellakkaan sitä satumaista päivää ja haaveilla onnellisesta avioliitosta. Huomataan taas ne toisen huonot puolet ja ärsyttävät tavat. Illuusio on särkynyt. Tiedän, että nyt kärjistän, sillä monet aviottomat ja aviolliset suhteet ovat kestäneet vuosikymmeniä, olen sen itse nähnyt.
Omat häämme olivat koruton vihkiminen maistraatissa ilman stressiä ja suunnitteluja. Arki pysyi samana päivää ennen häitä niin kuin myös päivän jälkeen häiden. Meidän yhteinen arki ei muuttunut miksikään. Ihmiset kysyivät jälkikäteen, miltä tuntuu olla naimisissa ja rouva. Vastaus oli aina sama, ihan samalta kuin koko parisuhteen ajan. En vieläkään tunne, että olisin itse muuttunut tai mieheni muuttunut, mutta meillä on nyt hyvät työkalut alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja miettiä sitä perheen perustamista. Ennen kaikkea tunnen, että me-identiteetti on vahvistunut. Enkä halua sanoa, että kunnon häät järjestäneet eivät näin tuntisi. Luulen vaan, että suuret häät järjesteneet odottavat myös avioliitolta enemmän, en tiedä, mutta luulen. Itsekkin odotin, että jotain muuttuisi kuin taikaiskusta, kun menen naimisiin. Mitään ei kummiskaan tapahtunut.
Nopeasti solmitut maistraattivihkiset eivät välttämättä takaa sitä pitkää liittoa, jos ihmiset ovat tunteneet toisensa vasta vähän aikaa. Hurmoskausi ei ole vielä kohdannut arkea. Ehkä kaiken kaikkiaan pitkän liiton salaisuus on ihmisten halu tehdä töitä avioliittonsa eteen. Ongelmien tullessa ei heti mennä helpointa reittiä vaan tehdään töitä, jotta liittosaataisiin toimimaan. Kaiken kaikkiaan tästä taisi tulla sekava ajatustenpurku, mutta näin mieleni toimii. Pomppii asiasta toiseen ja alkaa nähdä myös toisen puolen asiasta.
Tiivistettynä ajatukseni pitkän avioliiton salaisuudesta on, että ei saa olla turhia odotuksia tulevalta liitolta, ongelmien tullessa ollaan valmiita tekemään töitä ja osataan nauttia siitä yhteisestä arjesta. Toivottavasti oma liittoni kestää yhtä hyvin kuin isovanhenpienikin. Ja että meillä on riittävät työkalut ratkoa tulevia ongelmia, joita väistämättä jokaiseen liittoon ja pitkään parisuhteeseen tulee.
P.S. kirjoitin tämän puhelimella yhden aikaan yöllä, kun en saanut unta. Toivottavasti ei ole liikaa ajatuskatkoksia tai kirjoitusvirheitä.
